Huom! Tämä on pitkä artikkeli. Lukuaika noin 10 min.

Sielun voimat ovat äärettömiä, siinä missä lihasvoima rajallista.  
– Koichi Tohei

Maskuliinisen ja feminiinisen välinen tasapaino

Meissä yhdistyvät Alfa ja Omega, alku ja loppu, kosmoksen maskuliininen ja feminiininen polariteetti. Ihminen on sisimmässään sekä maskuliininen että feminiininen. Näin ovat pyhät kirjoitukset ja henkiset mestarit aikojen saatossa opettaneet. Jokaisella meistä on siis maskuliininen ja feminiininen olemuspuoli riippumatta, olemmeko mies, nainen, poika tai tyttö. Kun kykenemme saamaan yhteyden näihin molempiin olemuspuoliin, kasvamme yhä kokonaisemmiksi ihmisiksi.  Tämä eheys voi viedä meidät lähemmäksi Jumalaa, tuota kaikkein Korkeinta Tietoisuutta. Silloin kun olemme tämän eheyden ja kokonaisuuden ulkopuolella, kärsimme eri tavoin: sairastumme, masennumme, voimme huonosti. Olemuspuoltemme välinen tasapaino vaikuttaa siihen, kuinka ajattelemme, toimimme ja käyttäydymme arjessamme. Tämä tasapaino ei ole ainoastaan avain iloon, onnellisuuteen ja harmoniaan, vaan myös tie henkiseen älykkyyteen, tietoisuuden laajentumiseen ja valaistumiseen. 

Hieman yksinkertaistaen voisi sanoa, että pyhä feminiininen energia on rakkaudellista energiaa, jonka laatuja ovat esimerkiksi intuitio, luovuus, tunteet, yhteistyö, henkisyys ja kokonaisvaltainen ajattelu. Se antaa meille mahdollisuuden rakastaa ja ymmärtää toista ihmistä henkisellä ja kokonaisvaltaisella tavalla. Pyhä maskuliininen energia on puolestaan vastaavalla tavalla sellaista energiaa, jonka laatuja ovat analyyttisyys, rationaalisuus, looginen ajattelu, päättäväisyys ja tekeminen. Se antaa meille ”uskon” tieteeseen ja matematiikkaan. Edelleen hieman yksinkertaistaen voi sanoa, että maskuliininen energia ja valtaa pönkittävät toimintatavat ovat olleet viimeisenä kahtena tuhantena vuotena vallalla länsimaissa, ja vastaavasti feminiiniset, luovuutta ja henkistä tietoisuutta vahvistavat toimintatavat idässä. Nyt nuo idän vaikutteet ovat laajentumassa läntiselle maailmanpuoliskolle.

Maskuliininen olemuspuoli edustaa siis voimaa ja vahvuutta. Kehittämällä tätä puolta arvostamme omaa elämäämme. Feminiininen olemuspuoli on lempeyttä ja myötätuntoa. Kehittämällä sitä arvostamme myös muiden elämää. Maskuliinisella energialla saamme asiat tapahtumaan, mutta feminiininen energia auttaa meitä tekemään sitä, mikä on jonkun toisen hyväksi. Jollei näiden olemuspuolten välillä vallitse tasapaino, saatamme vahingoittaa itseämme tai muita. Maskuliinisen ja feminiinisen olemuspuolen kehittyneisyys ratkaisee niiden välisen tasapainon. Se määrittää myös, millaisia tunteita koemme kaikkein voimakkaimmin. 

Mikä sitten määrittää, kumpi olemuspuolistamme on voimakkaampi tai kehittyneempi? Maskuliininen ja feminiininen olemuspuolemme määrittyvät sen mukaan, mitä todellinen minämme (sielumme) on oppinut ja mitä se on tullut maapallolle oppimaan. Myös perhe ja muu sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristömme määrittävät, millaiseksi nämä olemuspuolemme kehittyvät. Olen kutsunut näitä neljää arkkityyppistä energiaa Gareth S. Hillin mukaan staattiseksi feminiiniseksi, dynaamiseksi maskuliiniseksi, staattiseksi maskuliiniseksi ja dynaamiseksi feminiiniseksi kirjassani PyhäänVaellus (2016). Ne kuvaavat niitä tietoisia ja tiedostamattomia malleja, jotka kehittyvät meissä jokaisessa ja jotka tekevät sinusta sinut ja minusta minut. 

Maskuliinisen ja feminiinisen olemuspuolen ydin

Maskuliininen olemuspuoli on todellisen, sisäisen minämme voimaa. Tästä voimasta käsin toimimme joko itsevarmasti tai arkaillen. Uskallatko sinä katsoa ihmisiä suoraan silmiin? Tämä voima määrittyy pohjimmiltaan sen mukaan, minkä arvon annamme itsellemme. Oman arvon tunto vaikuttaa koko olemukseemme ja auttaa meitä luottamaan elämään ja ihmisiin. Hyvän itsetunnon voi rakentaa pienten askelten kautta. 

Vahva maskuliininen energia antaa tunteen, että olemme vastuussa elämästänne. Sisäisesti tiedämme, että me olemme elämämme ohjaimissa. Luotamme osaamiseemme, kykyihimme ja kokemuksiimme, ja siksi saavutamme tavoittelemiamme asioita. Emme pelkää epäonnistumisia, eikä meillä ole tarvetta näyttää vahvuuttamme. Sisäinen vain heijastuu ulkoiseen.

Maskuliininen olemuspuoli antaa meille voiman toimia perusoikeuksiemme mukaan, kuten vapauden toimia riippumattomasti tai vapauden kuulua johonkin yhteisöön. Sen avulla puolustamme oikeuksiamme ja kuljemme vastuullisesti haluamaamme suuntaan elämässä. 

Liiketoimintaa on johdettu perinteisesti maskuliinisella menestyksen konseptilla. Se perustuu ääripäässään liikevoiton tavoitteluun, manipulointiin ja liialliseen rahan valtaan. Otan tästä ääriesimerkkinä erään saamistani yhteistyöehdotuksista. Siinä ilmoitettiin suoraan, että olin ilmaissut heille meditaatiossa haluni tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Varsinainen yhteistyöehdotus oli, että toisin heille viisi asiakasta ja pääsisin näin itse ilmaiseksi heidän kurssilleen. En lähtenyt mukaan, eikä kurssi luonnollisestikaan toteutunut.

Feminiininen olemuspuoli on puolestaan jakamista ja antamista sisäisestä minästämme käsin. Autamme luontevalla ja epäitsekkäällä tavalla muita ihmisiä. Ihmiset hakeutuvat huomaamattaan läheisyyteemme ja yhteistyöhön kanssamme.

Voimakas feminiininen energia auttaa meitä jakamaan kaikesta, myös itsestämme. Palvelemme asettamatta ehtoja. Hyväksymme ihmiset ja itsemme sellaisina kuin me olemme, emme manipuloi ja annamme ihmisten kulkea polkuaan haluamaansa suuntaan. 

Feminiininen olemuspuoli avaa portin innostumiselle, ilolle ja elämästä nauttimiselle. Se antaa myös kärsivällisyyttä viedä asiat loppuun. Se tuo toimiin myötätunnon, ystävällisyyden ja huolenpidon. Se pitää poissa sodista, aseista ja kilpavarustelusta. Se on portti rauhaan.

Feminiinisesti johdetussa liiketoiminnassa kiinnitetään huomiota eettiseen toimintaan, kestävään kehitykseen ja kasvuun. Siinä tehdään sitä, mikä tekee ihmisille, ympäristölle ja koko maaplaneetalle hyvää. Tämä takaa liiketoiminnan menestyksen pitkälläkin tähtäyksellä.

Luomiskertomukset

Luomiskertomukset ovat osa kaikkia uskontoja. Lähes kaikilla kulttuureilla on omat luomiskertomuksensa. Ne ovat myyttisiä perimätietona säilyneitä tarinoita maailman ja ihmisen synnystä. Luominen tapahtuu usein tyhjyydestä tai tuntemattomasta alkutilasta, alkumunasta tai alkuolennon ruumiista. Alla on kolme esimerkkiä luomiskertomuksista: Raamatusta, Kalevalasta ja filosofi Platonilta antiikin Kreikasta.

Raamatun luomiskertomuksessa Jumala luo maailman kuudessa päivässä. Kuudentena päivänä hän loi sanallaan ihmisen maan tomusta. Aatamia pidetään mystiikassa kokonaisena ihmisenä, jonka kylkiluusta Jumala irrotti Eevan. Näin yhdestä eheästä kokonaisuudesta tuli nainen, ihmisen feminiininen olemuspuoli ja mies, ihmisen maskuliininen olemuspuoli. 

Kalevalan alussa on luomismyytti, jonka mukaan maailma syntyi sotkan munasta. Kalevalan päähenkilö on tietäjäsankari Väinämöinen, joka on ollut osallisena jo maailman luomisessa ja jolla on taianomaiset laulun ja soiton lahjat. Hänen vaimonetsintänsä on yksi keskeisistä teemoista. Hän ei kuitenkaan koskaan löydä vaimoa, toista olemuspuoltaan.

Platonin teoksessa Pidot Sokrates kertoo, että alun perin oli olemassa kolmen tyyppisiä ihmisiä: miehiä, naisia ja androgyynisiä miesten ja naisten yhdistelmiä, miesnaisia. Näillä kokonaisilla ihmisillä, androgyyneillä, oli neljä kättä, kahdet kasvot ja kahdet sukupuolielimet. Mies oli auringon jälkeläinen, nainen maan jälkeläinen ja androgyyni kuun jälkeläinen. Aristofaneen mukaan kuu oli yhdistelmä auringosta ja maasta. Androgyynit olivat hyvin vahvoja ja hyökkäsivät myös jumalia vastaan. Vastauksena Zeus leikkasi nämä varhaisihmiset kahtia. Nämä kaipasivat toista puoliskoaan kuitenkin niin syvästi, etteivät he tehneet muuta kuin kietoutuivat toistensa ympärille kokeakseen menettämänsä eheyden. Ihminen on aina etsinyt tätä menettämäänsä toista puoliskoa. 

Mystikot opettavat, että emme voi tulla itsemme ulkopuolelta täysiksi.

Meidän tulee etsiä siis itsemme sisältä tuo menettämämme puolisko. Etsinnän lopullisena ja todellisena päämääränä on maskuliinisen ja feminiinisen yhteensulautuminen. Tätä on Ykseys. Siitä puhuvat eri termein myös uskonnot ja erilaiset henkis-mystiset virtaukset. Ykseydessä kaikki on yhtä Jumalan, tuon kaikkein korkeimman voiman kanssa. 

Ykseyden tavoite idän ja lännen filosofioissa ja uskonnoissa

Länsimaissa vallitsevan kristillisen mystiikan mukaan feminiinisen ja maskuliinisen olemuspuolen yhtyminen kuvastaa sisäistä uudestisyntymistä. Kristitty pääsee silloin taivasten valtakuntaan. Monet kristilliset mystikot, kuten Avilan Teresa, puhuvat oppilaasta Jumalan tai Kristuksen morsiamena, joka saavuttaa yhä syvenevän sisäisen suhteen Kristukseen ensin hengellisessä kihlauksessa ja sitten hengellisessä avioliitossa, mystisissä häissä. Näin oman, kadonneen olemuspuolen kohtaaminen ja maskuliinisen ja feminiinisen energian tasapainoinen ilmentäminen onkin monille kristityistä mystikoista ollut yksi taivasten valtakunnan avaimista. 

Raamatun ulkopuolinen kristillinen lähde Tuomaan evankeliumi löytyi Egyptin Nag Hammadista vuonna 1945 koptinkielisenä käännöksenä. Siinä puhutaan valosta ja valon lapseudesta. Tämä muistuttaa gnostilaisesta ajatuksesta, jonka mukaan ihmisissä on kuolematon sisin. Tämä sisin on peräisin valon maailmasta. Tässä evankeliumissa kuvataan myös taivasten valtakuntaan sisälle pääsemisen salaisuudeksi sitä, ”kun nainen ja mies tehdään yhdeksi ja ainoaksi”.

Buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa puhutaan lopullisesta päämäärästä mokshana ja nirvanana. Olemme tällöin saavuttaneet maskuliinisen ja feminiinisen olemuspuoltemme tasapainon, valaistumisen, ja vapaudumme jälleensyntymisen kierrosta. 

Joogafilosofiassa perimmäinen päämäärä on täydellinen kehon ja mielen hallinta, tietoisuuden kohottunut tila, jota kutsutaan samadhiksi ja Itsen oivaltamiseksi. Siinä oma tietoisuutemme yhtyy Korkeimpaan Tietoisuuteen. Harjoittamisen tavoitteena on poispääsy jälleensyntymien pyörästä. Jooga on laajimmillaan henkistä harjoittamista, johon joogi antautuu koko olemuksellaan. Joogafilosofiassa Jumalan oivaltaminen edellyttää energian nousemista alimmasta energiakeskuksesta eli juurisakrasta päälaella sijaitsevaan seitsemänteen energiakeskukseen eli kruunusakraan.

Tuota energiaa kutsutaan shaktiksi, feminiiniseksi perusvoimaksi, joka yhtyy päälaella shivaan, maskuliiniseen perusvoimaan. Paramahansa Yogananda avaa kirjassaan Joogin omaelämäkerta hyvin joogan perinnettä ja historiaa intialaisessa kulttuurissa.

Taolaisuudessa kaksi vastakkaista voimaa yin eli feminiininen ja yang eli maskuliininen hakevat tasapainoa, täydentävät toisiaan ja vuorottelevat jatkuvasti. Ilman toista ei voi olla toista. Tao ilmenee ihmisessä ja luonnossa. Ihminen saavuttaa onnellisen elämän ottamalla oppia luonnosta. Ihmisen päämäärä on pyrkiä sopusointuun taon kanssa, josta voi olla tuloksena korkein päämäärä: pitkäikäisyys ja kuolemattomuus. 

Teosofi Alice Baileyn mukaan tavoitteenamme on tasapainon saavuttaminen sydämen ja pään välillä, maskuliinisen ja feminiinisen välillä sekä olemisen ja tekemisen välillä. Hänen mukaansa ihmisen tietoinen henkinen kehitystie jakaantuu esoteerisen tiedon mukaan kolmeen vaiheeseen: kokelaan polkuun, oppilaan polkuun ja vihkimyksen polkuun. Feminiinisen ja maskuliinisen energian tasapaino on Baileyn mukaan yksi vihkimyksistä kehitystiellämme.

Idän ja lännen filosofioiden ja oppien voi nähdä yhdistyvän. Esoteerisissa lähteissä on myös viittauksia siihen, että Jeesus on niinä vuosinaan, joista virallinen Raamattu ei kerro mitään, tutustunut oman aikansa henkisiin kouluihin ja niiden opettajiin Palestiinan ja Juudean ulkopuolella Egyptissä, Persiassa ja Intiassa saakka. Näin hän oli maallisen elämänsä aikana perehtynyt myös joogan ikivanhaan traditioon ja filosofiaan. Hän rakensi oman henkisen filosofiansa tuolloin Lähi-idässä, Egyptissä, Persiassa ja Intiassa sijaitsevissa viisauskouluissa vallalla olevan etiikan ja henkisen tiedon pohjalle.

Olemuspuolet taiteessa ja psykologiassa

Myös taiteen ja psykologian aloilla on useita tunnettuja tekijöitä, jotka ovat tutkineet omassa työssään maskuliinisen ja feminiinisen tasapainoa. Kaksi omaan ajatteluuni vaikuttanutta ihmistä ovat 1800-luvun puolivälissä syntynyt ruotsalaistaiteilija Hilma af Klint ja 1800-1900 luvuilla elänyt sveitsiläispsykiatri Carl Jung.

Hilma af Klintin abstraktit työt paljastuivat jälkipolville vasta 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Hän sai innoitusta tieteen uusista virtauksista ja meditaatiosta taiteilijaystävineen, De Fem. Af Klintin menetelmänä oli kuvata näkymätöntä, astua askel taaksepäin ja yrittää ymmärtää sitä, avata uusia ovia ja sen jälkeen astua jälleen taaksepäin ja yrittää systemaattisesti analysoida kokemaansa. Af Klint sekä avasi uusia maailmoja mielessään että päätti sulkea avaamansa ovet julkisuudelta. 

Hilma af Klintin ensimmäinen maalaussarja oli nimeltään Maalauksia temppelille (1906–1915). Hänen abstrakteissa maalauksissaan risteilevät erilaiset henkiset suuntaukset, antroposofia ja kristinusko, buddhalaisuus ja panteismi. Hän tutkaili evoluutioita ja maailmojen syntyä. Osa maalauksista oli itämaisen mandalan muodossa, osassa on teräviä geometrisiä, osassa orgaanisempia muotoja. Hän ei edustanut silti itse mitään suuntausta tai julistanut mitään sanomaa. Hänen maalauksensa ovat avoimia, ne kysyvät ja pohtivat. Af Klintin väreissä keltainen kuvaa maskuliinista ja sininen feminiinistä aineetonta maailmaa.

Af Klint käytti olemuspuolten välisen tasapainon ja kehityksen kuvaamiseen paljon symboliikkaa, kuten graalin maljaa, kohtua, simpukkaa, spiraalia, joutsenta, käärmettä. Hän pelkäsi joutuvansa pilkan kohteeksi ja uskoi ajan olevan kypsä maalauksilleen vasta tulevaisuudessa. Hän määräsi testamentissaan, että maalausten tulee pysyä piilossa 20 vuotta taiteilijan kuoleman jälkeen.

Taiteilija kuoli 1944. Kun teokset paljastettiin, kävi ilmi, että hän oli maalannut vaikuttavia abstrakteja töitä jo monta vuotta ennen alan suuria mestareita kuten Kandinskya ja Mondriania, heistä tietämättä. 

Myös psykologia on tunnustanut maskuliinisuuden ja feminiinisyyden olevan sukupuolesta riippumattomia ominaisuuksia, joita ihminen voi samanaikaisesti ilmentää. Sveitsiläistä Carl Jungia (1875-1961) pidetään ensimmäisenä modernina psykiatrina, jonka mukaan ihmisen psyyke on luontaisesti hengellinen ja tutkittavissa pintaa syvemmältä.

Jung painotti psyyken ymmärtämistä tutkimalla unien, taiteen, mytologian, uskonnon ja filosofian maailmoja. Vaikka hän oli teoreettinen psykiatri ja kliinikko, hän tutki paljon muun muassa itäistä ja läntistä filosofiaa, uskontoja, alkemiaa, astrologiaa, kirjallisuutta ja taidetta. Hänen huomattavimmat ajatuksensa koskevat arkkityyppejä, synkronismia ja ihmiskunnan yhteistä kollektiivista tiedostamatonta, joka sisältää kaikille yhteisiä alitajuisia teemoja. 

Jung hahmotteli viisi pääarkkityyppiä: 

  • Varjo: minän vastakohta, sisältää asioita, joita henkilö ei tunnista itseensä kuuluviksi, vaikka ne kuuluvatkin hänen persoonaansa
  • Persoona: kompromissi Minän ja vallitsevan ulkomaailman välillä, tapa jolla suojaamme Minäämme
  • Itse: kokonaispsyyke, tiedostamattoman ydin
  • Anima: feminiininen kuva miehen psyykessä
  • Animus: maskuliininen kuva naisen psyykessä

Jung korosti maskuliinisen ja feminiinisen voiman tulevan esiin jokaisessa meissä ja eheyttävän näin meitä. Hänen mukaansa voimme tulla itseksemme hyväksymällä itsessämme vallitsevalle asennoitumisellemme vastakkaisia puolia. Miehen tulee siis kehityksessään kohdata animansa eli oma feminiininen puolensa ja naisen animuksensa, maskuliininen puolensa. 

Maskuliinisen ja feminiinisen ymmärtäminen arkkityyppeinä auttaa meitä ymmärtämään, miksi jokainen meistä ilmentää niitä joko tietoisesti tai tiedostamatta.

Neljä arkkityyppistä voimaa

Yhdysvaltalainen filosofian tohtori (PhD) ja jungilainen psykoanalyytikko Gareth S. Hill on kehittänyt neljän arkkityyppisen energian päätyypit Jungin animan ja animuksen arkkityyppisten laatujen ja Erich Neumannin (1963) ajattelun pohjalle. Konseptissaan Hill kuvaa maskuliinisen ja feminiinisen arkkityypin kaksi puolta, staattisen ja dynaamisen, eräänlaisina polariteettipareina. Hänen mukaansa jokaisessa meissä vaikuttavat neljä arkkityyppistä energiaa varjoenergioineen etsivät eri tavoin ilmentymistapaa elämässämme. Meidän on mahdollista saavuttaa tasapaino ja ilmentää näitä voimia tasapainoisella tavalla, kun annamme kaikkien neljän voiman virrata vapaasti elämässämme. 

Varjoenergiat alkavat vaikuttaa silloin, kun pidämme joitakin ominaisuuksiamme kielteisinä ja suljemme ne tietoisesti tai tiedostamattamme minuutemme ulkopuolelle.

Näin nämä ominaisuudet eivät pääse kehittymään. Näin luomme itsestämme tietynkaltaisen. Pojan suhde omaan feminiiniseen puoleen voi haavoittua ja jäädä osin kehittymättä, jos hän esimerkiksi näkee isän käyttävän fyysistä tai henkistä väkivaltaa äitiään kohtaan. Tällöin hän alkaa ihannoida isänsä voimaa ja näkee naiset alempiarvoisina. 

Vastaavasti pojan nujerrettu äiti voi menettää omanarvontuntoaan ja rohkeuttaan, jolloin hänen maskuliininen puolensa jää kehittymättä. Tämä tapahtuu tiedostamatta, jolloin varjoenergia eli vastakkaiset ominaisuudet saavat ylivallan. Tukahdutettu, tiedostamaton puoli etsii kuitenkin aina ulostuloväylän. Patoutuneet tunteet voivat ryöpsähtää esiin hallitsemattomalla tavalla tilanteissa, joissa emme sitä toivoisi. Näin nujerrettu äiti saattaa omaksua elämässään uhrin ja marttyyrin roolin. Pojasta voi kasvaa esimies, joka edistää vain miespuolisten työntekijöidensä uraa, vähättelee naisia ja saattaa syyllistyä seksuaaliseen häirintään. 

Olen hyödyntänyt kirjassani PyhäänVaellus (2016) ja lukuisissa työpajoissani Gareth S. Hillin kuvaamia arkkityyppisiä voimia. Samoin arvioin säännöllisesti oman elämäni ja olemusteni suhdetta niihin. Niiden avulla on hyvä tutkia, onnistunko ilmentämään näitä voimia myönteisesti ja tasapainoisesti vai onko jokin niistä yli- tai alikorostunut negatiivisella tai haavoittuneella tavalla.

On hyödyllistä analysoida, ovatko arkkityyppiset energiat meidän todellisia voimiamme vai olemmeko joidenkin niiden vankeja. Itsetuntemuksen kasvun ja ihmisenä kehittymisen kannalta on tärkeää tunnistaa epätasapaino ja saada pinnan alla olevat voimavarat käyttöön.

Lähde: PyhäänVaellus (2016), Marjaana Will-Vidlund