(Lukuaika noin 2-3 minuuttia)

Espanjan henkisen kultakauden tunnettu mystikko Pyhä Avilan Teresa (1515 – 1582) sanoo laittaneensa koko sielunsa Vida eli Elämä -nimiseen teokseen (1565). Se on omaelämäkerrallinen selonteko hänen hengellisestä elämästään. 

Hänen tunnetuin teoksensa on kuitenkin Castillo interior eli Sisäinen linna (1577). Teresa kertoo saaneensa näyn kristallisesta linnasta, jossa oli seitsemän sisäkkäistä huonetta. Niissä jokaisessa taas oli monia asuntoja. 

Sisäinen linna kuvastaa sieluamme, joka kehittyy rukouksen myötä edeten asuntojen läpi valon keskustaan. 

Sisäisen linnan 5. huoneissa puhutaan isosta transformaatiosta. Teresa käyttää siinä rikasta ja visuaalista vertausta muuntumisesta toukasta perhoseksi. 

Teresa kuvaa sielua silkkitoukkana, joka syö mulperipuun lehtiä ja kasvaa suureksi. Kun tämä toukka on täysikasvuinen, se alkaa valmistaa silkkiä ja rakentaa taloa, jonne se sulkee itsensä. Lopuksi toukka kuolee ja kotelossa syntyy perhonen. 

Kotelo symboloi taloa, joka on Kristus. Tässä sielun transformaation prosessissa sielun ulkoinen toiminta ruumista myöten pääsee osalliseksi sielun sisäisen osan yhtymyksestä Jumalaan. ”En elä enää minä, vaan sinä Luojani elät Minussa”.

Vanha minä kuolee, jotta uusi minä voi syntyä. 

Meistä jokainen on omassa transformaatioprosessissaan jossakin vaiheessa, joka on aina oikea juuri meille. Voi olla inspiroivaa mietiskellä ja peilata omaan elämään esimerkiksi

  • millaisia välivaiheita toukan evoluutiossa on pitänyt olla, että kotelosta tämän kehityksen myötä ulos tulee lentävä olento, ja
  • miten tuo lentävä olento on aivan erilainen kuin toukkavaiheessa. 

Teresa puhuu myös sielunlahjoistamme, joista meidän on aika tulla tietoiseksi ja ottaa käyttöön. Sielumme on täynnä armoa ja rakkautta.

Voimme ottaa omia erityisiä lahjojamme käyttöön ja näyttää rakkautta lähimmillemme jokainen hetki ja jokainen päivä. Miten? Osoittamalla heille esimerkiksi myötätuntoa, lempeyttä ja ymmärrystä sekä kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja kestävyyttä.

Nämä ovat Teresan mukaan kaikki sielumme lahjoja tai taitoja, joita tulee harjoituttaa vastuullisesti, jotta ne kehittyvät. 

Meillä on myös monia muita taitoja, joita voimme käyttää arjessamme. Sellaisia ovat esimerkiksi kirjoittaminen, taiteen ja tieteen tekeminen, ja erilaiset kädentaidot. Joskus lahjamme ilmenevät taitona koskettaa ihmisiä puhumalla, opettamalla ja kuuntelemalla.

Se, miten elämme ja toimimme toistemme kanssa, kertoo sielustamme. Ihmissuhteemme ovat hyvä peili ja ilmapuntari meille kullekin; ne kertovat, missä kohdin on opittavaa.

Tästä näkökulmasta voi tarkastella myös elämän perimmäistä tarkoitusta: jatkuvaa älyllistä ja eettistä kehitystä, joka ihmisillä toteutuu ajattelun ja tunteen kautta. 

Tärkeää ei ole ajatella paljon vaan rakastaa paljon. Tehkää siksi asioita, jotka herättävät teitä rakkauteen.
– Avilan Teresa